lauantai 11. helmikuuta 2012

Abrafi Memorial International School

Gideon

Odrofi, Precious

Gideon, Dennis, Odrofi, Precious

Osa Class5 luokkaa



Class4

Nana Osu, mun rakkaus, tuon tan herran suomeen!

Marssiharjotus meneillaan
Tassa viela kuvia mun ihanaakin ihanemmista lapsista koulussa! Hulluja ne on :-D
Tassa teille pigguunen kuvaogsennus!
Lare mizza sa meet?!?


Cape3point


Ekohotellihuone oli tehty bambusta!

Siina missa meidan vapaaehtodten huone oli ennen ihana pinkki, nyt se on vihrea..........

Cape Coast



Taallahan on aika-ajoin tylsaa, mika sen parempaa ku ottaa kuvia omasta nassusta




Aitiki kavas

Heha kuulemma darraa pukkas, no kylla se 4pvn putki meikalaisenki aika heikoille veti..

Cape Coast Castle





Kakum national park


Volta Region

Pikkuunen pinaappeli


Matkalla vesiputoukselle, matkan piti kestaa 45min kavellen, meilla meni 1,5h????




Volta jarvi, mika kuhisee matoja



Meidan hotelli oli keskella ei mitaan, niin liftattii mopon kyytii et paasti hakee ruogaaaaa


Kotona on kiva olla!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Oon kirjottanut tän tekstin aikasemmin mutta nyt vasta saan sen julkastua, hupsista..

15.1.2012
Tänään tuli tarkalleen 5kk tayteen taalla ihanan lämpöisessä Ghanassa.

Vihdoin tunti sitten saavuin tänne mun kylään ja mun ihanasti kalustettuun huoneeseen. Kaikki lapset juoksi mua iloisesti vastaan ja kyllähän se ihanalta tuntu. Heha toki ihmisiä on monenlaisia, 

"Emi you are finally back home, i missed you so much"
"Yes it's really nice to be back"
"So where is my christmas present?"
"Sorry eh, I have been so busy that i hadn't time to buy anything"
"it's okay, you can give it to me tomorrow"
"okay"

Eihän siitä joulusta onneks oo ku melkein kuukausi 8-)). 

Oon ollut siis kuukauden matkustelemassa, joulu meni CapeCoastilla. Mikä on aivan ihana pieni kaupunki merenrannalla. Tulihan siinä site lähettyä ulos neljänä iltana peräkkäin, joo vähä otti kunnon päälle mutta ei se mitään. Enkä oo muuten koskaan hionnu niin paljo ku jouluaattona, tanssittiin Mirjan kanssa koko hiton yö, alotettiin siinä 9 illalla ja hotellilla taidettiin olla viiden jälkeen :-D Se vasta kuulkaas onki rankkaa puuhaa!  28.12 lähdin pääkaupunki Accraan hakemaan äitiä, jonka lento oli 29pvä illalla ja 30pvä lahdettiin takasin CapeCoastille. Äiti ei olis millään halunnut matkustaa paikallisbussilla, matka Accrasta CCille on joku 2-3h riippuen liikenteestä. Täällähän kaikki sanotaan siis ajassa eikä kilometreissä. Jos kysyt kuinka kaukana joku paikka on jostain saat aina vastauksen tunneissa. Mutta lopulta pienen vääntämisen jalkeen sain tahtoni läpi ja bussilla mentiin, hinta oli 4cedia per nenä eli n.2e ja taxilla se olis ollut 150cediä! Mitä rahan haaskausta. :-) CCiila vietettiin 4 yötä, rannalla makoillen, kansallispuistossa käyden, CapeCoast castle kiertäen. Siitä lähdettiin Kumasiin ja Tanosoon missä meidän vapeehtoisten huone sijaitsee. Sieltä k'äytiin kattomas mun kylä Mim:issä ja mun koulu. Torstai aamua startattiin VIP(!!!!!!!)bussilla tagas Accraan. VIPbussit on siis kalliimpia ku tro-trot, tor-tro Accraan maksaa n.12cediä ku bussista pulitat 25cediä. Tokihan VIP voittaa trotron 100-0 ja ku äiti makso niin mikäs siinä! Mutta köyhänä vapaaehtosena en ikinä maksais ite 25cediä jos halvemmalla pääsen :D Ja lauantai iltana äiti lähtikin takaisin suomea kohti. Ihan kaikille tiedoksi että jos haluatte vanhempanne tulevan teitä tapaamaan 10pvä on iiihan max, muten lakaa keittää ja lujaa :-D Mutta äiti oot ihana!

Sunnuntaina jatkoin muitten vapaaehtoisten kanssa Volta Region:iin, missä käytiin kattomas Wli waterfalls, ja ei hitto oliko kuinka hieno! Ja sen putouksen viereiset kalliot oli täynnä nukkuvia lepakoita, kuinka siistiä! Tsekattii myös järvi ja pari kalastajaa vei meidät keskelle sitä järveä, se on siis todella suuri ja hienostihan se pieni käpynen 100v vanha puuvene alko vuotamaan… Uitin myös mun jalkoja siellä vedessä vaikka se on vaarallista, koska se vesi on täynnä matoja mitkä menee sitte kehon sisälle. Mutta kuulemma 10min on maksimi aika joten ei hätiä mitiä. Siitä jatkettiin Ada Foah:an missä järvi ja meri kohtaa, vietettiin siellä 2yötä aurinkoa ottaen. Ja perjantai aamusta lähettiin Accraan koska Mirjan lento takaisin saksaan lähti 5.55 lauantai aamulla. Enkä halua mennä enää ikinä saattamaan ketään lentokentälle, se on ihan hirveä tunne ku läheiseksi tullut ihminen lähtee pois, etkä tiedä koska tuut näkemään taas. Hyi, se on tän vapaaehtoishomman paska puoli, kuten Douglas sano obruni comes, obruni goes. Kaikki lähtee ennen mua…

Kuvia voisin ajatella laittavani ens viikonloppuna, jos vaan millään jaksan. Joten älkää odottako liikoja :--D 

Nyt lähden keittämään vettä ja juomaan teetä, ah <3